NEPAL 14.9-12.10.2016 V|||

ti 4.10.

Sairastelua. Ihan hirvee yskä ja keuhkoputkiin sattuu ja lihaksia särkee. Iltaa kohden kuume nousee.

ke 5.10

Edelleen sairastelua. Sen verran piti käyä vähä käppäsee, että kävin Koinonian kirkolla ottamassa tikulta paperille ne kommunikointi kuvat. Eihän ne nyt oo värilliset, mutta kyllä se niinki menee. Huomenna sitte kävisi laminoimassa ja tekis viimeistelyt niille.

 

   

to 6.10

Edelleen vähän sairastelua, mutta pakko tehä kommunikointikortit loppuun. Kirkolla tulostamassa viimeset laput ja ehtimään laminointi paikkaa. Jonkun aikaa kun olin sahannut katua ees takasi niin löysin laminointi liikkeen sivukujalta. 

Iltapäivällä lähdettiin Maijan kans vähä kahtelee. Liikkeellä oli niin paljo ihmisiä, että ei meinannu sekaan mahtua. Äänet on ihan hirveitä ja joka puolelta ihmiset tönii sua. Lähettiin syömään syrjemmälle ja siitä taksilla Kathmandu Durbar Squerille. Käytiin kattoon paikka missä living godness esiintyy, mutta se oli sillä hetkellä seremoniassa eikä jaksettu jäädä odotteleen pitemmäksi aikaa. Yritettiin päästä kadulle kattelee jotain ostettavaa. Ensin auto meinas ajaa Maijan päälle ja sitte vielä lehmä puski sarviensa kans takaa päin. Ihmisiä oli ihan jumalattomasti pienessä paikassa, hirvee huuto ja melu ja oli jo pakko lähtä pois, ettei pää räjähdä. Mutta suomeksi tuli aika monta kirosanaa.

pe 7.10.

Viimenen päivä töissä. Menin sinne ja esittelin Shilalle kortit, joita oli siis 96 kpl. Oli ihana nähä kuin onnellinen ja otettu Shila oli niistä korteista, hän keksi paljon jo erilaisia ideoita. Hän ensin ajattelin, etten ollut tehnyt mitään kun kuuli, että olin ollut sairaana. Oli ihana puhua Shilan kanssa, kun hän ei tuomitse miten puhut ja ymmärrämme melkein kaiken mitä toisillemme puhumme. Hän kutsui minut tiistaina heidän luokse suuren juhlaan joka on tämän festivaalin koho kohta.

Illallisen söin oman talon porukan kanssa. Aivan hirveä kun he tyrkyttävät ruokaa koko ajan lisää vaikka sanot ettei enään. :D

la 8.10

Tänään oli tarkotus mennä Thameliin syömään Maijan työporukan kans Chhaharista. Vastoinkäymisistä huolimatta päästiin lähteen alkuillasta sinne. Thamelissa tavattiin muut, tosi ystävällisiä ja avoimia ihmisiä. Mentiin syömään raflaan ja samalla höpöteltiin kaikennäköstä. Rajendra sano, että voitais hengailla Dashainin aikaan ja käydä vaikka pyöräilemässä. Saapa nähä onnistuuko se ku tuntuu olevan kaikennäköstä. Lähettiin käymään muissakin baareissa katsomassa kun olimme syöneet. Sheesha polteltiin. Tosi jännä ku Nepalissa ei katota hyvällä jos nainen juo ja polttaa. Sen takia osa naisista tuli myöhemmin kun miehet olivat lähteneet. 9 pintaan mentiin takaisin ekaan paikkaan ku Karoliinan mies soitti siellä. Siellä soi kyllä musiikki todella kovaa ja lopulta kaikki muut oli lähteny, että oltiin kolmestaan Maija minä ja Karoliina. Lähettiin taas jatkaa seuraavaan paikkaan. Biljardia pelaamaan ja rommikolaa. Yleensähän ollaan tosi hyviä pelaan, mutta nyt ei vaan onnistunu. :D Tarjoilija tuli kattoon, että haluttaisko jotain juotavaa, me vaan tanssittiin ku ihanan letkeetä vanhaa musaa soi. Tarjoilija nauro ja sano vaan, että ottakaa aikanne, tanssikaa ja tilatkaa sitten. :D Hänkin välillä tuli meidän kans pelaamaan, mutta me oltiin kyllä tosi surkeita. Kovat reivit äkkiä ja kohti Karoliinan kämppää. Matkalla muistettiin, että vettä tosiaan piti ostaa, joten lähettiin kävelee takasi päin ja pysäytyin auton siihe kysyäkseni mikä kauppa ois auki, että sais vettä. No sehän oli poliisi auto ja meillä ei oikeen ollu hirveesti ymmärrystä toisiamme kohtaan, joten poliisit vei meidät autolla sinne kiskan tykö. :D

Siitä taksi pois ja koko väli lauloimme kaiken näkösiä ihmeellisiä lauluja.

Mahtava ilta ja hieno nähä Nepalin yöelämää vaikka siellä olikin suurimmaksi osaksi länsimaalaisia.

 

su 9.10

Eipä tässä mitään erikoisempia. Karoliinalta kävelin kohti Thamelia ja kävin syömässä ja kaupassa ja taksilla kotiin. Patanin squerilla kävin pyörähtää ja käveleskelee. Hirveesti kanoja ja ankkoja myynnissä joka paikassa.

ma 10.10

10:30 olimme sopineet, että olen Shilan kotona. Puin itselleni kurtan ja meikkasin, koska juhlat. Kun pääsin paikalle niin Shila yllättyi kun minulla oli kurta ja hän antoi minulle lahjaksi kurtan ja leggarit, myös senkin vuoksi, koska aatteli, ettei minulla ole kurtaa niin saan pukeutua juhlaan.

Kaikki pienet tytöt meikattiin ja rajaukset oli tosi voimakkaat.

Sitten menimme yläkertaan ja kaikki tytöt istuivat vierekkäin lattialle. Se oli niin kuin eräänlainen lapsijumala tilaisuus. Jokaiselle lapselle tehtiin tika otsaan ja jalkoihin sekä samalla kasteltiin jalat, jonka jälkeen jokainen nainen kävi suutelemassa jalkoja ja jätti rahaa tytölle. Jokaiselle tytölle oli myös eräänlaiset lahjat, jossa oli kangas, ruokaa ja juomaa. Tämän jälkeen menimme syömään lounasta.

Kävelin kohti Thamelia ja ajattelin käydä vähän kiertelemässä. Ajattelin lähteä etsimään saisinko jossain paikassa henna tatuoinnin. Löysin yhden viihtyisän paikan ja siellä nainen teki minulle hennan käteen. Tuubista vain pursotti ainetta ja piirsi kuviot käteeni. Kesti about 15 min ja sen jälkeen täytyy antaa kuivua noin tunnin. Menin pihalle istumaan, kun yksi paikallinen nainen kysyi mistä olen ja kehui kauniiksi. Siihen tuli myös vanhempi mies, joka alkoi tosissaan juttelemaan. No istuimme siinä about tunnin ja puhuimme kaikesta. He kutsuivat minut illanviettoon, mutta paikka on liian kaukana majoituksestani. Tytöllä oli synttärit ja mies oli järjestänyt yllätyksen. Lähdin sitten heidän mukaansa ja siellä odotti kakku kynttilöineen. Söimme kakkua, oli muuten hyvää. He kehuivat koko ajan ihoani ja silmiäni yms. Kehujahan ei koskaan saa liikaa, vai? :D

Tytöllä oli skootteri, joten hän lähti viemään minua kotiin. Mutta koska on festivaali aika niin polttoaine asemat eivät ole auki ja tyttö joutui jättämään skootterinsa yhden kaupan luo ja jatkoin itse siitä taksilla. Oli kyllä tosi mahtava kokea skootterin kyyti täällä. Taksissa oli muitakin miehiä ja selvisi, että yksi on niistä saksalainen, joten pystyi englanniksi kommunikoimaan hyvin.

Todella mukava viimeinen ilta.

ti 11.10

Viimeinen yö takana Nepalissa. Vähän alkaa olemaan haikee olo, mutta samalla koti-ikävä. Ajattelin lähteä käymään syömässä kaupungilla, eri asia onko mikään paikka auki pyhän aikaan ja saa nähä liikkuuko edes taksit.

17:30 lähtee kyytii Mercy homelta kohti lentokenttää ja 21:30 kotimatka alkaa.

USKOMATON REISSU TAKANA, EN KADU HETKEÄKÄÄN, ETTÄ PÄÄTIN LÄHTEÄ NEPALIIN. 

IHAN MILLON VAAN LÄHTISIN TAKAISIN.

IKÄVÄ TULEE KAIKKIA NIITÄ IHANIA IHMISIÄ JA MAATA SEKÄ ERILAISTA KULTTUURIA.

EHKÄ JOTAIN JÄI OMAANKIN PÄÄHÄN, ETTEI KAIKILLA OLE NIIN ITSESTÄÄN SELVYYS, ETTÄ ELINTASO OLISI HYVÄ. 
MAJOITUS JA KAIKKI OLI VIIMEISEN PÄÄLLE HYVIN, VOISIN SUOSITELLA KOINONIAN MAJOITUSTA KAIKILLE NEPALIIN MENIJÖILLE: :)

RAKKAUDELLA ELINA