ti
4.10.
Sairastelua. Ihan hirvee
yskä ja keuhkoputkiin sattuu ja lihaksia särkee. Iltaa kohden kuume nousee.
ke
5.10
Edelleen sairastelua. Sen
verran piti käyä vähä käppäsee, että kävin Koinonian kirkolla ottamassa tikulta
paperille ne kommunikointi kuvat. Eihän ne nyt oo värilliset, mutta kyllä se
niinki menee. Huomenna sitte kävisi laminoimassa ja tekis viimeistelyt niille.
to
6.10
Edelleen vähän sairastelua,
mutta pakko tehä kommunikointikortit loppuun. Kirkolla tulostamassa viimeset
laput ja ehtimään laminointi paikkaa. Jonkun aikaa kun olin sahannut katua ees
takasi niin löysin laminointi liikkeen sivukujalta.
Iltapäivällä lähdettiin
Maijan kans vähä kahtelee. Liikkeellä oli niin paljo ihmisiä, että ei meinannu
sekaan mahtua. Äänet on ihan hirveitä ja joka puolelta ihmiset tönii sua.
Lähettiin syömään syrjemmälle ja siitä taksilla Kathmandu Durbar Squerille. Käytiin kattoon paikka missä living
godness esiintyy, mutta se oli sillä hetkellä seremoniassa eikä jaksettu jäädä
odotteleen pitemmäksi aikaa. Yritettiin päästä kadulle kattelee jotain
ostettavaa. Ensin auto meinas ajaa Maijan päälle ja sitte vielä lehmä puski
sarviensa kans takaa päin. Ihmisiä oli ihan jumalattomasti pienessä paikassa,
hirvee huuto ja melu ja oli jo pakko lähtä pois, ettei pää räjähdä. Mutta suomeksi tuli aika monta kirosanaa.
pe
7.10.
Viimenen päivä töissä. Menin
sinne ja esittelin Shilalle kortit, joita oli siis 96 kpl. Oli ihana nähä kuin
onnellinen ja otettu Shila oli niistä korteista, hän keksi paljon jo erilaisia
ideoita. Hän ensin ajattelin, etten ollut tehnyt mitään kun kuuli, että olin
ollut sairaana. Oli ihana puhua Shilan kanssa, kun hän ei tuomitse miten puhut
ja ymmärrämme melkein kaiken mitä toisillemme puhumme. Hän kutsui minut tiistaina
heidän luokse suuren juhlaan joka on tämän festivaalin koho kohta.
Illallisen söin oman talon
porukan kanssa. Aivan hirveä kun he tyrkyttävät ruokaa koko ajan lisää vaikka
sanot ettei enään. :D
la
8.10
Tänään oli tarkotus mennä
Thameliin syömään Maijan työporukan kans Chhaharista. Vastoinkäymisistä
huolimatta päästiin lähteen alkuillasta sinne. Thamelissa tavattiin muut, tosi
ystävällisiä ja avoimia ihmisiä. Mentiin syömään raflaan ja samalla höpöteltiin
kaikennäköstä. Rajendra sano, että voitais hengailla Dashainin aikaan ja käydä
vaikka pyöräilemässä. Saapa nähä onnistuuko se ku tuntuu olevan kaikennäköstä.
Lähettiin käymään muissakin baareissa katsomassa kun olimme syöneet. Sheesha
polteltiin. Tosi jännä ku Nepalissa ei katota hyvällä jos
nainen juo ja polttaa. Sen takia osa naisista tuli myöhemmin kun miehet olivat
lähteneet. 9 pintaan mentiin takaisin ekaan paikkaan ku Karoliinan mies soitti
siellä. Siellä soi kyllä musiikki todella kovaa ja lopulta kaikki muut oli lähteny,
että oltiin kolmestaan Maija minä ja Karoliina. Lähettiin taas jatkaa
seuraavaan paikkaan. Biljardia pelaamaan ja rommikolaa. Yleensähän ollaan tosi
hyviä pelaan, mutta nyt ei vaan onnistunu. :D Tarjoilija tuli kattoon, että
haluttaisko jotain juotavaa, me vaan tanssittiin ku ihanan letkeetä vanhaa
musaa soi. Tarjoilija nauro ja sano vaan, että ottakaa aikanne, tanssikaa ja
tilatkaa sitten. :D Hänkin välillä tuli meidän kans pelaamaan, mutta me oltiin
kyllä tosi surkeita. Kovat reivit äkkiä ja kohti Karoliinan kämppää.
Matkalla muistettiin, että vettä tosiaan piti ostaa, joten lähettiin kävelee
takasi päin ja pysäytyin auton siihe kysyäkseni mikä kauppa ois auki, että sais
vettä. No sehän oli poliisi auto ja meillä ei oikeen ollu hirveesti ymmärrystä
toisiamme kohtaan, joten poliisit vei meidät autolla sinne kiskan tykö. :D
Siitä taksi pois ja koko
väli lauloimme kaiken näkösiä ihmeellisiä lauluja.
Mahtava ilta ja hieno nähä
Nepalin yöelämää vaikka siellä olikin suurimmaksi osaksi länsimaalaisia.
su
9.10
Eipä tässä mitään
erikoisempia. Karoliinalta kävelin kohti Thamelia ja kävin syömässä ja kaupassa
ja taksilla kotiin. Patanin squerilla kävin
pyörähtää ja käveleskelee. Hirveesti kanoja ja ankkoja myynnissä joka paikassa.
ma
10.10
10:30 olimme sopineet, että
olen Shilan kotona. Puin itselleni kurtan ja meikkasin, koska juhlat. Kun
pääsin paikalle niin Shila yllättyi kun minulla oli kurta ja hän antoi minulle
lahjaksi kurtan ja leggarit, myös senkin vuoksi, koska aatteli, ettei minulla
ole kurtaa niin saan pukeutua juhlaan.
Kaikki pienet tytöt
meikattiin ja rajaukset oli tosi voimakkaat.
Sitten menimme yläkertaan ja
kaikki tytöt istuivat vierekkäin lattialle. Se oli niin kuin eräänlainen
lapsijumala tilaisuus. Jokaiselle lapselle tehtiin tika otsaan ja jalkoihin
sekä samalla kasteltiin jalat, jonka jälkeen jokainen nainen kävi suutelemassa
jalkoja ja jätti rahaa tytölle. Jokaiselle tytölle oli myös eräänlaiset lahjat,
jossa oli kangas, ruokaa ja juomaa. Tämän jälkeen menimme syömään lounasta.
Kävelin kohti Thamelia ja
ajattelin käydä vähän kiertelemässä. Ajattelin lähteä etsimään saisinko jossain paikassa
henna tatuoinnin. Löysin yhden viihtyisän paikan ja siellä nainen teki minulle
hennan käteen. Tuubista vain pursotti ainetta ja piirsi kuviot käteeni. Kesti
about 15 min ja sen jälkeen täytyy antaa kuivua noin tunnin. Menin pihalle
istumaan, kun yksi paikallinen nainen kysyi mistä olen ja kehui
kauniiksi. Siihen tuli myös vanhempi mies, joka alkoi tosissaan juttelemaan. No
istuimme siinä about tunnin ja puhuimme kaikesta. He kutsuivat minut
illanviettoon, mutta paikka on liian kaukana majoituksestani. Tytöllä oli
synttärit ja mies oli järjestänyt yllätyksen. Lähdin sitten heidän mukaansa ja siellä
odotti kakku kynttilöineen. Söimme kakkua, oli muuten hyvää. He kehuivat koko ajan ihoani ja
silmiäni yms. Kehujahan ei koskaan saa liikaa, vai? :D
Tytöllä oli skootteri, joten
hän lähti viemään minua kotiin. Mutta koska on festivaali aika niin polttoaine
asemat eivät ole auki ja tyttö joutui jättämään skootterinsa yhden kaupan luo
ja jatkoin itse siitä taksilla. Oli kyllä tosi mahtava kokea skootterin kyyti
täällä. Taksissa oli muitakin miehiä ja selvisi, että yksi on niistä
saksalainen, joten pystyi englanniksi kommunikoimaan hyvin.
Todella mukava viimeinen
ilta.
ti 11.10
Viimeinen yö takana
Nepalissa. Vähän alkaa olemaan haikee olo, mutta samalla koti-ikävä. Ajattelin
lähteä käymään syömässä kaupungilla, eri asia onko mikään paikka auki pyhän aikaan
ja saa nähä liikkuuko edes taksit.
17:30 lähtee kyytii Mercy
homelta kohti lentokenttää ja 21:30 kotimatka alkaa.
USKOMATON REISSU TAKANA, EN KADU HETKEÄKÄÄN, ETTÄ PÄÄTIN LÄHTEÄ NEPALIIN.
IHAN MILLON VAAN LÄHTISIN TAKAISIN.
IKÄVÄ TULEE KAIKKIA NIITÄ IHANIA IHMISIÄ JA MAATA SEKÄ ERILAISTA KULTTUURIA.
EHKÄ JOTAIN JÄI OMAANKIN PÄÄHÄN, ETTEI KAIKILLA OLE NIIN ITSESTÄÄN SELVYYS, ETTÄ ELINTASO OLISI HYVÄ.
MAJOITUS JA KAIKKI OLI VIIMEISEN PÄÄLLE HYVIN, VOISIN SUOSITELLA KOINONIAN MAJOITUSTA KAIKILLE NEPALIIN MENIJÖILLE: :)
MAJOITUS JA KAIKKI OLI VIIMEISEN PÄÄLLE HYVIN, VOISIN SUOSITELLA KOINONIAN MAJOITUSTA KAIKILLE NEPALIIN MENIJÖILLE: :)
RAKKAUDELLA ELINA