NEPAL 14.9-12.10.2016 V||

to 29.9.

Down koululla. Edelleen haastavaa kielen kanssa, mutta elekieli sen verran toimii, että saan itsekin tehdä jotain ja todella olla avuksi. Sen olen huomannut ollessani lasten kanssa, että tämä ei ole ainakaan se suuntaus mihin minä haluaisin. Mutta tämä kokemuksena on aivan mahtava ja täydentää minua itseäni. ”Koti-ilta”, sarjoja ja löhöilyä.

pe 30.9.

Tänään olin pääsääntöisesti Leezan kanssa. Huono aamu hänellä, mutta niitähän on meillä kaikilla. Tänään meinasi olla todella hankala avustajan kanssa päästä yhteiseen kieleen, emme ymmärtäneet toisiamme aamusta lainkaan, mutta pikku hiljaa elekieltä käyttäen se onnistui. Koululla olevat miehet, jotka ovat töissä siellä, ovat käsittämättömän kohteliaita ja avuliaita. Yksi niistä miehistä ei antanut minun edes yksin työntää saatika kenenkään naisen, Leezaa pyörätuolissa. Hän kuskaa minulle joka päivä lounaan ja tarjoilee teen. Leezalla käy koulun oma fysioterapeutti 3-6 kertaa viikossa noin 30 min. Olen päässyt sitäkin seuraamaan kuinka täällä fyssarit toimii. Haluaisin osata heidän kieltään, jotta voisin keskustella Leezankin kanssa. Välillä tuntuu, että olen vain haamu, joka hymyilee jatkuvasti, raskasta. pirkan vallilan kassin vein tänään. He olivat mielissään. Selitin mitä kaikki ovat ja mitä niillä tehdään ja tällä kertaa avustajan kanssa kieli sujui ja ymmärsimme toisiamme. Leeza oli todella iloinen kun annoin norsu pehmolelun hänelle. Avustajakin sanoi, että Leeza on todella iloinen, sen ymmärsin täysin.

Majoitukseen päästyäni, minua tultiin hakemaan alakertaan ja siellä odotti ruoka, olihan se tujua, mutta todella hyvää. He kyllä osaavat tuputtamisen taidon, ei edes kysytä mitään kun lautaselle tuodaan lisää tavaraa. Lopuksi vielä juttelin heidän kanssa, lähinnä lasten, koska he osaavat englantia. Ihanaa huomata kuinka porukkaan otetaan mukaan ja ollaan todella vieraanvaraisia. Kumpa itsekin osaisi todella arvostaa kaikkea mitä minulla on eikä aina vain toivoa lisää. Jospa tämä reissu kasvattaisi ja opettaisi ymmärtämään jollain tasolla elämän tärkeyden ja asioiden -.

la 1.10.

Vapaa päivä, ollaan jo lokakuun puolella eikä ole enään kuin 11 päivää lähtöön, mutta nyt nautitaan tästä maasta täysin siemauksin.

Maijan kanssa kohti Thamelia, jos jotain sais osteltua, toisin kuitenki kävi. Käytiin ravintolassa syömässä ja sillon alko kaatosade, joten pysyttiin sisällä suhteellisen kauan. Vähän käytiin kävelemässä, mutta ei sieltä oikeen mitään tarttunut mukaan, mutta päivä vierähti kivasti. Saila olikin oottelemassa majotuksessa, että lähettäis vielä syömään hienosti ennen kuin hän lähtee Suomeen. Löydettiin läheltä Thai ravintola, josta sai ihan älyttömän hyvät safkat. Muutamat lauantain kunniaksi siinä syödessä ja aikaahan vierähti sellanen 2,5 tuntia siellä. Sitte saikin lähtä jo kömpiin nukkumaan.

su 2.10.

Tämä sunnuntai oli kyllä toivoa täynnä.

Työpäivä tiedossa ja kaikki muut oppilaat sieltä lomalla paitsi Leeza, luonnollisesti, koska asuu siellä. Pääsin jotenkin heti hommaan mukaan ja Shila (omistaja) tuli kertomaan vähän Leezan päivärytmistä:

5-5:30 Herätys ja vähän kasvojen lihasten jumppaa ja liikeharjoitteita

6:30-7 Aamupesuja ja kevyt aamupala

Aktiviteettejä

10 Raskaampi aamupala

Ulkoilua yms

12 Välipala

Aktiviteettejä

14 Lounas

Fysioterapeutti yleensä käy tähän aikaan 6krt/vk

15:30 Välipalaa

18-19 Illallinen

20-22 nukkumaan

Tunnin välein juotetaan vettä.

Tämä tottakai on vain pääpiirteittäin ja saattaa muuttua päivästä riippuen. Tänään kävimme Leezan kanssa katsomassa luokkahuoneita, kun siellä oli akatemian opiskelijoilla sosiaalisen työn tehtävä ja he maalasivat siellä seiniä. Heillä oli myös tanssituokio meneillään ja pääsimme seuraamaan sitä, tottakai yksi down poika tuli minuakin pyytämän eikä siitä voi kieltäytyä, joten kävin itsekin heilumassa siellä edessä. On se vain mukavaa kun pystyy itsekin heittäytyä mukaan eikä tarvitse paljoa ujostella.

Tänään myös kerroin tarkemmin Shilalle ja avustajalle kuinka esim pesuvoide toimii ja kuinka sitä käytetään ja kuinka sänkysuojaa voi käyttää yms. Sovimme, että menen vielä maanantai aamuna näyttämään käytännössä avustajalle kuinka ne toimii, jotta hän osaa käyttää niitä ja voi opettaa myös muille avustajille.

Mutta tämän päivän suurin juttu minulle oli, kun Shila kysyi, että haluaisinko tehdä myös Leezalle kommunikointi kortit. Itse suunnittelisin ne ja laminoisin ja saisin toteuttaa myös itseäni ja tuoda palan itsestäni heille. Myöhemmin tulevat vapaaehtoiset voisivat käyttää niitä. Kommunikointi Leezan kanssa olisi näin helpompaa myös minulle, koska en osaa heidän kieltään. Sovimme, että keskittyisin nyt niihin kortteihin ja tekisin niitä ti-to ja perjantaina menisin takasin sinne koululle. Siellä olisi Leeza, Shila, avustaja ja Leezan äiti, heille opettaisin kortit ja niiden käytön.

Mahtava tilaisuus minulle, ja nyt tuli todella sellainen olo, että minulla on jotain annettavaa heille.

ma 3.10.

Töihin 8-10, sen vuoksi niin lyhyt aika, että näytän heille kuinka pesuvoide toimii ja vähän kerroin kuinka suomessa tehdään mikäkin asia ja se kertoivat heidän toimistaan. Pesuvoiteesta he olivat todella kiitollisia, kuinka kätevä se on ja ei tarvitse joka välissä olla suihkuun menossa, koska heillä se on todella hankalaa. Vesisuoja patjan päällä ja sen avulla vessan lattialle 2-3 hoitajaa pesemässä lattialla. :/

Tämä päivä kyllä antoi paljon itselleni tietoa Leezasta ja kuinka heillä toimitaan.  Leeza on ollut tuolla ympärivuorokautisessa hoidossa 4 vuotta. Kaksi hoitajaa huolehtii hänestä.

Edellinen avustaja oli hoitaja koulutukseltaan, joten oli kirjannut ylös kaiken, mutta nykyiset eivät osaa kirjoittaa ja vähimmissään lukea eli se on todella haastavaa. He ovat vain suullisesti kertoneet Shilalle ja hän on kirjoittanut ylös jotain, mutta tosi harvoin. Suunnitteilla kuitenkin erilainen systeemin, jota Shila aikoo raakaversiona esitellä minulle perjantaina.

Hän kertoi myös, että heillä alkaa Tammikuussa avustajien kuukauden kestävä koulutus, jotta saataisiin enemmän avustajia ja vanhemmat, jotka hoitavat kehitysvammaisia lapsiaan, saisivat apua tarvittavia tunteja silloin tällöin. Eli siis jos on esim. suihkutusta tai lääkärissä käyntiä niin he voisivat ostaa avustajan sinne avuksi. Shilalle on yritetty tyrkyttää lisää monivammaisia potilaita, mutta hän on suoraan sanonut, ettei kykene koska yksikin on todella vaikea välillä järjestää. Shila toivoi, että kun Suomesta lähtee seuraavat opiskelijat, he voisivat lahjoittaa samankailtaisia välineitä ja pesu juttuja, jotta he pääsisivät eteenpäin kehityksessä ja helpottaisi kaikkia.